Jani Kaaro: Liian paljon hyvää on liian pahaa

Kysykääpä ystäviltänne mitä he ajattelisivat talousjärjestelmästä, joka ei johtaisi ekologiseen tuhoon ja maapallon saastumiseen, jossa ihmistä ei arvoteta sen perusteella paljonko hänellä on rahaa, jossa ihmisen elämän ei tarvitse tuhoutua tai oleellisesti huonontua, koska hänellä ei ole rahaa. Kysykää vaihtaisivatko he nykyisen järjestelmän sellaiseen.

En ole vielä tavannut ketään, joka ei nostaisi kättään ja huutaisi: ”Hep! Olen mukana!”

Ongelmamme ei ole ihminen, vaan talousjärjestelmä, joka on ottanut koko maailman panttivangikseen. Maidontuottajalle ei riitä, että juomme lasin maitoa päivässä: pitää juoda vähintään tonkallinen, että tuottaja saa kulut katettua. Lihantuottajalle ei riitä, että kinkkua syödään jouluna: kinkun on kuuluttava päivään jokaiseen, että lihantuottaja saa investoinnilleen katetta. Torjunta-aineiden tuottajan on ruiskutettava koko maapallo tuottaakseen osakkeenomistajille arvonnousua.

Miten tahansa kohtuullinen minä olen tai sinä olet, ei auta, sillä järjestelmä on viritetty tuottamaan maksimaalisesti kaikkea – ja kaiken sen kohtuuttomuuden käärepaperit voimme nähdä kellumassa Tyynenmeren roskapyörteessä.

Tietokirjailija ja vapaa toimittaja Jani Kaaro muistuttaa, kuinka talousjärjestelmämme vinoutuneet kannustimet ja rakenteet yllyttävät tuottajia ja yrityksiä taivuttelemaan ihmisiä ostamaan enemmän - riippumatta siitä, mitä seurauksia jatkuvalla kuluttamisella on maailmalle ja elämälle.

Elämme järjestelmässä, joka toimiessaan tuhoaa mahdollisuutemme jatkaa elämää maapallolla.

Tarvitsemme toisenlaisen järjestelmän.

Lue myös: